Väinämöinen ja aino

Gallen-Kallelan museon museonjohtaja Tuija Wahlroosin mukaan teos kuvaa juuri sitä välähdyksenomaista hetkeä, jolloin ahven on luiskahtanut Väinämöisen käsistä, mutta ennen katoamistaan järveen Aino näyttäytyy vielä kerran naisena.

Toisaalta, samalla argumenteilla on paheksuttu paitsi erityisesti Päivi Räsästä, myös joitakin perussuomalaisia poliitikkoja silloin, kun nämä ovat ottaneet poliittisiin perusteluihin mukaan uskon opit.

– Se on tämän päivän tapa kommunikoida äärimmäisen ikävästä ilmiöstä. This name is related to the promoter of the growth of oats in Mikael Agricola’s list of ‘old Finnish gods’ from 1551. In sum, Lemminkäinen is a fearless risk-taker, an avid fighter and ardent lover. The boy is brought up in Untamo’s house as a servant. Ehkä nainen on elänyt tähän asti liian huoletonta elämää niin kuin hyljenainen, joka on sisartensa kanssa kalliolla tanssiessaan unohtanut suojella hylkeennahkaansa.

There is no mention of a female figure called Aino in the collected folk poetry. In folk poetry, she is referred to only as ‘the mistress of Pohjola’ or ‘the whore, mistress of Pohjola’ (in charms) or ‘the gap-toothed hag of Pohjo’.

Louhi appears as a gracious and hospitable hostess at the wedding of Pohjola.

In fact, he botches up the scheme to steal the Sampo by singing so badly that the people of Pohjola wake up. The first name Sampsa probably derives from Samson (the strong man of the Bible but also a Russian Orthodox saint), and the second name is a derivative of pelto, meaning field.

Vipunen

Antero Vipunen is a long-dead giant and sage.

He takes part in the expedition to steal the Sampo. Väinämöinen tries to find her, but he is too late: she has transformed into a fish that mocks him (5).

Their bond (the promise to remain at home) is soon broken; Lemminkäinen leaves Kyllikki with his mother, setting off to do battle with the people of Pohjola (12). Shamanistic features structure the plot of this deliciously macabre poem about paying a visit to Vipunen. Lönnrot constructed it from several independent epic folk songs. After refusing to marry old Väinämöinen, Aino accidentally drowns herself (4); in the original folk poem, the girl hangs herself.

Raamatun lainaaminen on ollut paljon yleisempää kuin kansantaruston käyttö. As a leading figure of the poems, his name has attracted functions from a variety of layers of culture. Näkisin, että triptyykin keskikuva kuvaa ennen kaikkea Väinämöisen erehdystä, epäonnisia naimakauppoja